keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Jännät paikat

Vielä hetki nykypäivää:

Pian se alkaa, puhevammaisten viikko. Maanantaina nokka kohti Pikkuparlamenttia ja puhumaan mitä on elämä perheessä, jossa on puhevammaisia lapsia ja itsekin menettää osin kommunikointikykynsä. Asia on hioitunut päässäni jo melko mukavasti, ja miksi ei olisi, olenhan eläyt tämän ajan. Kokenut sen kauheudet ja ilon hetket. Kuinka turhautunut sitä onkaan kun lääkärin vastaanotolla aikoo sanoa kokonaisen lauseen ja aloittaa sanomalla sanan EI. tässä vaiheessa ylensä niin hidas neurologi jo keskeyttää ja jatkaa omiaan sekä menettää koko vastaukseni kun en enää muista mitä oli kysytty ja mitä olin vastaamassa. Se tärkeä viesti, vain yksi tärkeä sana, unohtui. Itse olen hyvin nopea ja kirurginen ihminen, tekisi mieli lyödä nyrkki pöytään. Sensijaan otan taas kassistani niitä postiortinkokoisia pahvejani ja alan kirjoittaa tai piirtää. Jo herää lääkärini huomio. Tehokas keino, ajattelen, ja jatkan huomion keskipisteenä olemista. Lopulta tulen ymmärretyksi.
Jos joku nyt kysyy, että mikä olikaan tuo asia, niin en muista. Se menetti merkityksensä jo aikaa sitten. Päivät kuluivat, tuli uudet murheet ja uudet ilot. Asiat jatkavat kulkuaan halusin tai en.

Mutta tuo puhevammaisten viikko. Se on minulle tärkeä asia. Olen jo 10 vuotta saanut kokea mitä se on kun on puhevammaisten vuosi. Jokainen kuukausi, viikko ja päivä, ovat niin erilaisia. Yleensä onneksi ollaan menty eteenpäin, "taakse poistu" -käskyjä on tullut muutama armeijamaisella nopealla rytinällä. Mutta suomalainen on sisukas. Tilaisuuden tullen jatketaan matkaa, jatketaan harjoituksia. Välillä komentaja kuviossa voi muuttua, välillä se on vakaasti ja pitkään sama.

"Mitä sanoisit jos et voisi puhua", on erittäin hyvä kysymys. Voisi myös kysyä " miten oikaiset jos tulet väärin ymmärretyksi". Kuinkahan moni ajattelee, etä tämä voi olla arkipäivää monille ihmisille, jopa 15 %:lle ikäluokasta, ellei jopa useammalle. Nämä ihmiset ovat juhlaviikkonsa ansainneet. He ovat tehneet kovasti töitä edistyäkseen ja myös heidän omaisensa saavat tästä kunniasta oman kiitoksensa, ainakin minulta. Ympärillä on voinuyt olla monta terapeuttia ja opettajaa. Joku on repinyt hiuksia päästään ja jo melkein luovuttanut. Joku on uskonut tuon oikean ukkovarpaan heilahdukseen ja saanut vasemmankin heilahtamaan. Ja se riemu mikä siitä syntyykään, se jaksaa kannattaa helpostikin puoli vuotta, siis aika monta viikkoa!
Erityisesti haluan myös onnitella puhevammaisten läheisiä siit äsuuresta kärsivällisyydestä ja työstä mitä olette tehneet. Ja siitä, että ajoin olette olleet myös tekemättä mitään. Kaikella toiminnalla on merkitystä.
Ilman teidän tukea kuntoutuminen olisi melkein mahdotonta!


Kuva: www.sclera.be, ilmainen kuvapankki, ei kaupalliseeen käyttöön.

Jatkossa blogia voi seurata myös osoitteessa www.papunet.net. Siellä osin kirjoitukset erilaisia, osin jopa kokonaan eri kirjoituksia.

Hannukka

maanantai 3. syyskuuta 2012

Mä tarvin vapaata !

Lyhyt käynti nykyhetkessä:

Hypätäänpäs hetki nykypäivään ennen aikahyppyä taaksepäin. Alun teksteistä huomaatte, että mieli on myllertänyt ja monia asioita on pohdittu. Tarkkavainen lukija huomaa rivien välistä monenlaisia asioita, kaikkeahan ei ole edes vielä kirjoitettu. Mutta tässä pieni siivu viime viikon maanantai-aamusta kun koulua oli ollut siis vajaa viikko.

Jatkossa kirjoittelen ehkäpä vähän seksaisin nykyhetkeä ja vanhoja muistelmia, kuitenkin toisiinsa liittyen. Pieniä kirjoitusvirheitä näette matkan varralla äidilläkin, senkin syyn ehkä joskus paljastan. Mutta nyt itse päähenkilön asiaan:




Koulut ovat alkaneet. Repussa kulkee niin terapiavihkoset kuin reissuvihkokin. Ja tietenkin oma vihko iltapäivätoiminnan ja kodin välillä. Viestien kulku sanoin ja kuvin on hyvin tärkeää. Lapsihan kulkee taksilla useimmiten ja viestittäminen on hyvin tärkeää. Kun lapselta kysyy "oliko kiva koulu/kerhopäivä", niin vastaus on aina "oli". Aika lyhyeksi siis jää kerronta tästä asiasta kotona ja ilman vihkoja olisimme pulassa. Hyvän ruoan sentään muistaa mainita!!! HIENOA meidän J !

Koulun alku oli opettelua taas kaikille. Lähinnä se kesän pitkä valvominen on ongelma kun ulkona on vielä valoisaa ja pitäisi mennä nukkumaan. Lapset kun katsovat enemmänkin tuota "aurinkokelloa".
Maanantaiaamuisin kuuluu herkästi aikaa vaatteita vimmalla etsiessä ja toisen herättäessä päähenkilöä " tarvin tänään VAPAATA!", kuuluu yläkerrasta unisella äänellä.  Ihanaa, äiti ajattelee, lapsesta josta ei edes  tiennyt reilu vuosi sitten, että oppiiko tuo lapsi puhumaan edes auttavasti. Monissa "mehukkaissa" lauseissa tulee mukavasti niin sivulauseita kuin myös hyvin monimutkaisia käsitteitä. Hienoa, ajattelee äiti, ja jaksaa taas koko viikon tätä rumbaa.
 kuva = ei koulua

Kuvat    www.sclera.be ja Papunetin kuvapankki www.papunet.fi ( ei kaupalliseen käyttöön).


Jatkossa sitten lisää kirjoituksia, että mitäs kaikkea tässä välissä....

Hannukka 

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Esittely ja miten kaikki alkoi





Olemme aivan tavallinen perhe, vanhemmat ja lapsia. Ennen lasten syntymää emme tienneet mihin kaikkeen seikkailuun joudummekaan iloisten perhetapahtumien myötä. Ensimmäinen synnytys antoi meille kaksoset, voi sitä valvomisen määrää! Toisessa synnytyksessä syntyi yksi lapsi, poika. Niin nätti ja ihana, vain pienellä vialla varustettuna. Tuo vika sattui ohjaamaan meidät aivan uuteen maailmaan, opimme uuden kirjainlyhenteen AAC ja sen myötä satoja ja tuhansia uusia asioita.
Aluksi tuntui kuin olisimme olleet aivan yksin asian kanssa. Pyörä oli keksittävä uudelleen, rakennettava ja opittava käyttämään sitä. Näin ainakin silloin tuntui. Otimme hyvin nopeasti viittomat mukaan vauvan ollessa vielä pieni ja se herätti hämmästystä monissa henkilöissä. Tänä päivänä huomaan sen olleen kuitenkin vaivansa arvoinen. Niin runsas on tuon lapsen sanainen arkku, vaikka oppikin puhumaan vasta koulun kynnyksellä. Jatkossa kerron lisää vaiheistamme, vaikeuksistamme, onnistumisistamme ja niistä keinoista mitä olemme ennakkoluulottomasti käyttäneet lastemme kanssa saadaksemme AAC:n elämään mukaan, ei meitä hallitseman. Rohkaisen kaikkia uusia AAC:n käyttäjiä paneutumaan asiaan ja alkujärkytysten ja -itkujen jälkeen vaan rokeasti tekemään ja tekemään harjoituksia ja nivouttamaan ne arkeen ja jopa leikeiksi ja keinoiksi " huijata" lapsi yhteistyöhön.

Aivan uudet sivuston käyttäjät ohjaan aluksi suomalaisille kommunikaatiosivuille joista on hyvä aloittaa. Sivusto  www.papunet.net on hyvä aloitussivu. Ei pidä pelästyä sen laajuutta. Aikananne tulette huomaamaan, että sen laajuus on juuri sivuston rikkaus. On kaikille jotain. Sivustolta löytyy hyödyllinen määrä kommunikaatiokuvia ja viittomia  ( materiaalit) + erittäin paljon tietoa ja huviakin.

Tästä tämä siis alkaa. Kuva Papunetin kuvapankki ( ei kaupalliseen käyttöön). www.papunet.net














Hannukka